Kirjasuora | Lehti | Tori | Opera | Itsenäiset kustantajat

OPERA
Kirjallinen salonki ja kulttuurin keskustelulista

Operan Yahoo! Groups-pääsivu (ilmoittautuminen ja arkisto) | Operan kaunokirjallinen freeBook | Operan linkit
Kirjallisuuden ja kulttuurin uutisia ja tapahtumia | Otteita keskustelusta | Valikoituja kirjallisuusnäytteitä


Operan valikoituja kirjallisuusnäytteitä
Copyright © 2000-2002 Kirjasuora. Kaikki oikeudet pidätetään.


Väinö Kirstinä: Perhonen mielessä jo tammikuulla
Copyright © 2000 Väinö Kirstinä. Kaikki oikeudet pidätetään.

perhonen kallon vieressä
    museon vitriinissä
      on ylösnousseen sielun kuva
nuori museon opas kertoo
      vanitas-asetelmassa
       
mielessä perhonen lepattaa
  nurmen yli, pysähtyy kivelle
    on itse kesän henki
       
tammikuisessa puistossa
  nurmi jo vihertää Helsingissä
    tänä vuonna
       
alkemisti tahtoi tislata kultaa
  Saturnuksen lyijystä
    se lyijy oli melankoliaa
       
turhuutta kaikki
  viisaus on kultaa
    siihen tarvitaan viisasten kivi
    jota etsitään vuosisadat
       
  tärkeintä on etsiä ei löytää
maailman paras pubi,
    kertoo viikkolehden ajattelija
hän etsii pubia ja löytää
       
seuraavana päivänä kaikki on turhuutta,
    raskasta Saturnuksen lyijyä
       
se kai johtuu planeettojen konstellaatiosta
  hän ajattelee
       
hän kertoo toipuvansa
  hän ajattelee
       
perhonen leijailee mielessä puiston reunassa
tammikuulla
se on ylösnousseen kesän sielun kuvajainen
perhonen
       
dopamiinin erityksen ongelmiin
  auttaa yleensä pieni pilleri
    sitä sanotaan onnenpilleriksi
       
melankoliaa sairastivat taiteilijat ja
  filosofit,
se kuului ammattiin
       
  kaikki työ katoaa,
    mitään ei saa mukaansa,
kaikki jää tänne
    ruoste raiskaa, koi syö
       
kevätpuutarhatyöt alkavat tammikuulla
  silloin tutkitaan siemenluetteloita
    laaditaan viljelysuunnitelmia
       
meri on vielä jäässä, mutta iltapäivällä aurinko
  loistaa kuin kevättä luvaten
hangen alta paljastuvat ensin vuorenkilvet,
  ne ovat nukkuneet lumen alla, vihreinä,
    ne nousevat kevääseen kuin ei mitään
       
muisto perhosesta on kevyt
  se lepattaa hetken
       
kaivattiin kevättä, pitkä talvi tiesi nälkää ja kuolemaa
       
keväällä Floran päivänä juhlitaan ja juhlittiin kevään alkamista
  kaikki kukkii
    silloin juodaan kuin Agricolan aikaan Ukon vakka
ja juopuu Ukko niin kuin Akka
       
Dionysos nousee kuolleista
  hän nojaa lyhtypylvääseen
luonto on herännyt
    lehdet ilmaantuvat lehmuksen oksaan maljakossa,
se alkaa tehdä pitkiä juuria kuin lankoja
       
    kevään ensi perhonen
lähtee lentoon


Pekka Pylväs: Kahdeksan tanka-runoa
Copyright © 2000 Pekka Pylväs. Kaikki oikeudet pidätetään.

Lehdet levällään
puut ahmivat valoa,
sen sinisyyttä,
ja voikukat syöksevät
valkoisia tähtiä.
  Katsokaa, mikä
meidän on - kaikensynty,
alkuräjähdys.
Sinussa on planeetta
meille kahdelle kuulle.
Lakanat ovat
leijuva kangasseinä.
Aurinko vielä
puolipukeissaan istuu
pyykkinarujen luona.
  Yön sanakirja -
anna lisää valoa,
rahtu toivoa.
Anna vielä muutakin,
tummempia sävyjä. 
Ahnaasti sinä
otat siemenen vastaan.
Tuntomerkkini,
nimikirjoitukseni
sinussa uimasillaan. 
  Lähdettyäsi
on kuin olisit jäänyt -
niin läsnä vielä,
niin hengitys iholla,
etten edes ikävöi.
Ja yö on taas, kuu -
silmänkantamattomiin.
Iho viilenee,
ihossa palaa valo.
Tuoksuu rakastelulta. 
  Puut vavahtavat
ja tyhjentyvät tuuleen;
on eron aika.
Pilvet ovat mustia.
Aaltoihin sataa lunta.


Otteita Juha Halmun kokoelmasta Don Quijote tänään
Copyright © 2000 Juha Halmu. Kaikki oikeudet pidätetään.


LUOMISEN ILO
         
Tälle riville tulee ensimmäinen sana
ja keksitään valo
luodaan puu ja saadaan varjo johon käydä.
Synnyttävät sotilaita?
[paperi rypistetään]
- niin kuin maa vavahtelisi - tuli perään.
Tuhkasta nousee olioita,
halmuisia lyyrikoita
rakkauden lihakimpale hampaissaan,
sätkivä mutta
tuore Arvoitus

PALUU VUORILTA
 
Vainajan asento.
Peset jalkasi,
yksikseen soittaa vesi
yksinäistä sävelmää, tuhat
pisaraista
märkää lauluaan.
Palaa
öljytynnyri
vuorella sataa tuhkaa. Kivi
on pysähtynyt.
Unen
luonnevikainen schäfer
hieroo kuonoaan
kättäsi vasten;
haistaako se pelkosi, pureeko,
repiikö kätesi jos silität?
cry baby
Se on taas loppu. Pullossa on kirkasta vettä.
Sota on loppu.
Aina jokin vihreä! Muista.
Aina jokin vihreä!
Näe se.
Kosketa sitä.
 
  Siinä se on,
kaulapannassa,
aivan piikkien keskellä:
  Liikahtaa.

PALUU
Kuin kohtalon sormi
kiertyisi kipeästi
anukseen
löysit itsesi hänen ovensa takaa
Katseesi vanha pöytälaatikko
kiviä pullollaan
Erehdysten Jumala,
purifie nos coeurs,
purifie nos coeurs,
 
  Mille runoutesi hyllylle
tämänkin hedelmän säilöt?
 
  Kerro Cupido
tai kuka näitä hommia hoitelee:
     
"selkärankani portinpieli"
kuulemma "notkuu pahasti"?


Operan toimitus: opera@lexitec.fi